Niiden kohtaamisten perusteella mitä tänä kuluvana vuonna on ollut on syntynyt selkeä käsitys siitä, kuinka päämäärätöntä kovin monen kohdatun elämä on... Päihteet, lääkkeet, suoritettujen rikosseuraamusten määrä on haavoittanut sekä "muokannut" ihmisten elämää sen lisäksi, että monen lapsuuteen ja nuoruuteen on liittynyt hyvinkin traumatisoivia kokemuksia niiden ihmisten kautta joiden olisi pitänyt ensisijaisesti vastata hoivasta ja huolenpidosta. Kuitenkaan ei ole kohtuullista monessakaan tapauksessa "syyttää" aiempia sukupolvia, jos asioita tarkastellaan ylisukupolvisuuden syy-seuraussuhde näkökulmasta. Voidaan varmasti todeta, että yhteiskunnassamme tarvitaan enenevässä määrin kaikkien vapaaehtoistyötä tekevien kansalaisten panosta eikä apua ja tukea tarvitsevat lähimmäiset "lopu" keskuudestamme huolimatta kansallisesta vapaaehtoistyöstä mitä eri toimijat tekevät. Voimme kuitenkin vähentää kukin työllämme inhimillistä kärsimystä sekä vähentää konfliktien eskaloitumisen riskiä yhteiskunnassamme.

Mark.14:1-7

Ponttooni vapaaehtoistyötä tekevänä rekisteröimätöntä kansalaisaktiivisuutta esille nostavana mahdollisuutena on vain yksi esimerkki siitä, kuinka on mahdollista toteuttaa kristillistä arvomaailmaa.

Havaintoja alkuvuoden 2015 aikana

Yhteiskuntamme elää mukana niin globaalissa muutosvaiheessa, kuin EU alueen sisäisten haasteiden osalta, mutta erityisesti me Suomalaiset elämme jälleenrakennuksen aikaa ja yhteisten haasteiden aikaa. Meillä on lähes sadan vuoden itsenäisyys josta voimme kiittää niitä menneitä ja vielä elossa olevia ikääntyneitä sukupolvia joidenka pyyteetön uhrautuminen tulevien sukupolvien eteen oli heidän antamansa elävä uhrin hinta jotta meillä olisi se kotimaa joka meillä tällä hetkellä on.

On ollut erityisen hienoa kohdata ja keskustella nuorten ihmisten kanssa joiden arvostus veteraaneja ja sotaan monin eri tavoin osallistuneita kansalaisia kohtaan edelleen elää voimakkaasti huolimatta siitä, että globaalit muutokset ja maailman talous koettelee myös pientä isänmaatamme "kovalla" kädellä. Silmiinpistävää on ollut se sen arvostuksen nouseminen ihmisiltä joiden oman elämän tilanteet ovat usein kovin haasteellisia ja kuormittavia sekä taloudellisesti vaikeita.

Näiden kohdattujen nuorten ja keski-ikäisten kansalaisten kohtaaminen on ollut kuitenkin todellista vuoropuhelua siitä, kuinka jokin ihmiselle merkityksellinen asia säätelee ja aikaansaa arvostavaa puhetta siitä oikeudesta jonka he kokevat saadessaan olla Suomalaisia tai saaneet muuttaessaan maahamme joka on pieni pohjoinen maa jolla on jotakin jota ei ihmisjärjellä voi selittää, mutta se näkyy arvoissamme, sekä halussamme kantaa vastuuta lähimmäisistämme. Maahan muuttaneet lähimmäisemme kertovat siitä, kuinka oudolta tuntuu joskus kuulla arvostelua joidenkin asioiden puuttumisesta tai huonosta palvelujärjestelmästä tai monitahoisesta auttamisen toimijatahoista jonka kaltaista ei heidän kokemanaan ole kuitenkaan ollut. Ne maat joista he tulevat antavat heidän ilmaisemansa mukaan kontrastia sille mistä he puhuvat.

Suomessa heidän mukaansa huolehditaan vähäosaisista, sairaista, vangeista, äideistä, isistä, lapsista monin tavoin on koulutus kouluterveydenhuolto jne.

Tämän havainnon sisältöä meidän kaikkien tulee miettiä mielissämme ja sydämissämme kuinka paljon me itse kukin ajoittain enemmän ja vähemmän arvostelemme epäoikeudenmukaisesti isänmaatamme/ kotimaatamme, koska me emme tiedä tarpeeksi siitä mitä on elää silloin, kun todellakin jotakin täysin puuttuu eikä ole ketään eikä mitään järjestelmää joka huolehtisi meistä.

Meillä suomessa on aina jokin taho kenen puoleen kääntyä se voi olla julkinen palvelujärjestelmä, kolmannen sektorin toimijataho tai seurakuntien palvelut.

Vuoden 2014 aikana on kohdattu uusia haasteita, kun tavoite kohdata ja tavoittaa kansalaisia ja erityisesti marginaaleissa eläviä kansalaisia on vuoden aikana toteutunut monin eri tavoin.

Toteutuneiden kohtaamisten perusteella arvioituna huonovointisuus on lisääntynyt sekä näköalattomuus. Toivottomuuden lisääntyminen kuvaa sitä ilmapiiriä ehkä parhaiten joka on ollut aistittavissa kuluneen vuodenaikana useissa kohtaamisissa. Tarve tulla kuulluksi nousee keskusteluiden sisällöistä enenevästi esiin ja ahdistuneisuuden väheneminen jo keskusteluiden aikana on kuultavissa kohdattavien taholta.

Ahdistuneisuuden väheneminen vain lyhytaikaisten kohtaamisten aikana ei ole kuitenkaan riittävää vaan näiden kohdattujen lähimmäisten elämäntilanteen ja tavoitteiden "pysähtyneisyys" on äärimmäisen kuormittava heille ja siksi pitkäkestoista keskustelu mahdollisuutta tulisi luoda yhteiskuntaamme huomattavasti lisää.

Ymmärrämme ettei ole viisasta lähteä analysoimaan lyhyen aikavälin tai riittävän ammattitaidon puutteiden vuoksi kenenkään "tilaa", mutta on syytä kuitenkin herättää keskustelua siitä missä määrin läheisriippuvuus vaikuttaa "lukittuneisiin" elämäntilanteisiin ja hyväksikäytetyksi tulemisen riskeihin tässä muutenkin haastavien tilanteiden kanssa arkeaan eteenpäin viemään yrittävien lähimmäistemme elämässä.

Edellä olevan perusteella voidaan vetää osittain johtopäätös, että ihmisten tarve puhua ja saada ilmaista huonoa oloaan on lisääntynyt ja toivo oman elämän tavoitteista ja haaveista on "murentunut" ja tästä nousevasta psyykkisestä oireilusta johtuva ahdistuneisuus saa aikaan ambivalentteja kokemuksia ihmisissä joiden ainoaksi mahdollisuudeksi jää usein tilanteelle "kroonistuminen" riskivaihe jolleivät he saa ohjausta niiden toimijoiden avun ja tuen piiriin joille on yhteiskunnassamme annettu tai ajoittain myös jäänyt osaksi konkreettisesti ottaa "koppi" näistä arvokkaista lähimmäisistämme.

Olemme osallistuneet kahden vapaaehtoistyöntekijän voimin myös muutamaan tapahtumaan joissa näiden tapahtumien pääjärjestäjillä yhtenä tavoitteena on ollut jakaa tietoa mahdollisuuksista elämänmuutoksiin huolimatta vaikeasta elämäntilanteesta joita tapahtumiin saapuneilla kansalaisilla on.

Seuraava huomio on selkiintynyt erityisesti kohtaamisissa; Luottamuksen saavuttaminen on aina haaste uusissa kohtaamisissa ja erityisesti niissä kohtaamisissa joissa kohdataan lähimmäinen jonka luottamusta ovat jotkut tahot aiemmin käyttäneet väärin.

On herännyt käsitys ja ajatus etteivät nämä lähimmäisemme saa olla "itsensä näköisiä" koska heitä arvioidaan ulkoa käsin monin eri tavoin kuten ulkonäön, varallisuuden, ja heissä olevan herkkyyden piirteen näkemisenä" heikkoutena". Rikottua sielua ja mieltä olisi hoidettava, mutta hoidettavaksi suostuminen ei ole helppo valinta. Etenkään heille joita on haavoitettu jo heidän elämänsä aikana, niin pitkältä aikaväliltä etteivät he useinkaan enää näe sitä hyvyyttä itsessään joka on vaikuttaa heissä. Ristiriidat juuri aikaansaavat ambivalentteja mielenmaisemia, kun he joutuvat kohtaamaan sen kovuuden ja vääryyden joidenka kohteeksi he joutuvat vielä toistuvasti suhteessaan toiveisiin jotka vaikuttavat joko tietoisella tai tiedostamattomalla tavalla heidän ihmisyydessään.

Vapaaehtoistyömallin kohtaamismallia eri tavoin toteuttamalla on lähimmäisille jaettu tietoa niistä toimijoista joidenka toiminnan sisältöön liittyy kansalaisten auttaminen ja myös palveluiden piiriin saaminen niin kristillisten toimijoiden, kuin myös sekulaaritoimijoiden palveluita on tuotu kohtaamisissa esille. Tärkeintä on ollut tuoda esille vaihtoehtoja toivottomuuden keskellä arkea eläville lähimmäisille.

Vaikkakin kohtaamisissa nousee keskeisesti esille kristillinen arvomaailma, niin jokaisella kohdattavalla on luonnollisesti omaehtoinen autonomia ja itsemääräämisoikeus jota kunnioitetaan heitä kohdattaessa.

Alkavan vuoden 2015 aikana jatkamme pitkälti työtämme samoilla tavoitteilla kuin vuoden 2014 alussakin ja pyrimme pitämään tämän vapaaehtoistyömuodon selkeänä ja itsenäisenä jossa lähimmäisten kohtaamisia ei määritellä "neuvotteluhuoneissa" eikä myöskään minkään rahoittavan tahon sitomina linjauksina.